Takaisin perusjuttuihin

Huolestuttaako sinua vaatekaaos tai uusiin vaatteisiin kuluva raha?

Mitä tulee yksinkertaiseen vaatetuksesta huolehtimiseen, kannattaa vaatteet varata sään mukaisesti, työ ja harrastukset huomioiden. Mielestäni Suomessa jokainen tarvitsee veden- ja tuulenkestävän takin, housut sekä kengät, unohtamatta pipoa, hanskoja ja kaulaliinaa. Myös nastakengät voivat tulla tarpeeseen talvisin. Liikunnan osalta kannattaa pohtia ensin, mitä liikuntaa harrastat eniten: jos harrastat sisäliikuntalajeja, riittää ehkä että sinulla on joustavat housut ja paita ja sisäliikuntakengät. Jos harrastat ulkoliikuntalajeja, pohdi vaatetus lajin mukaisesti.

Vaihtovaatteita on hyvä olla alusvaatteiden ja sukkien osalta esimerkiksi viikon tarpeisiin. Jos oikein tarkasti miettii, ihminen voisi selvitä myös kahdella samankaltaisella vaatekappaleella, kuten kahdella ohuella ja kahdella paksulla paidalla, kahdella kerrastolla, kaksilla housuilla/hameella ja ohuella ja paksulla takilla. Tällainen minimaalisuus vaatevalinnoissa tosin edellyttää sitä, että olet valmis pesemään pyykkiä useammin kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Jos pyykkikoneen viemä sähkömenekki hirvittää, on aina mahdollista kokeilla käsin pyykkäämistä tai vaatteen siistimistä muilla keinoin. Vaatteen muita siistimiskeinoja on mm. tuuletus, harjaaminen, nukan poisto, kuivan soodan käyttö tuoreeseen tahraan ja esimerkiksi vaatteen lumihangessa peseminen.

Jos pitkähihaisen paidan hihat tai housujen lahkeet rispaantuvat, ne voi lyhentää ja ommella lyhythihaiseksi paidaksi tai shortseiksi seuraavaa kesää varten. Jos sauma tai vetoketju ratkeaa, voi senkin korjata ommellen. Myös napit ja nepparit on mahdollista uusia. Takin ja ulkoiluhousujen reiät voi korjata itseliimautuvan tekstiilipaikan avulla, joita myydään hyvin varustelluissa tavarataloissa. Farkkujen reikien korjaamiseen on myynnissä farkkukankaisia paikkoja, jotka voidaan silittää ja ommella reiän päälle.

Kenkiä olisi hyvä olla enemmän kuin yhdet, sillä jalat voivat hikoilla kengissä ja kengät kastuvat Suomen säässä herkästi. Jalkojen terveyden kannalta on tärkeää, että kengät ovat hygieeniset. Hygieenisyyttä kenkien käytössä voi lisätä kuivaamalla, pesemällä ja vaihtamalla kengänpohjallisia usein. Jos kengät menevät huonoon kuntoon, voit kysyä suutarin apua. Kengät voi opetella putsaamaan itse harjaamalla, pesemällä, pyyhkimällä ja suojaamalla. Nauhat voi vaihtaa uusiin. Jos kengännauhojen solmiminen on vaikeaa, kannattaa ostaa helppokäyttöiset nauhastopparit. Jotkut pesulat tekevät hajunpoisto- ja otsonointikäsittelyjä kengille, jotka mahdollisesti tehoavat jalkasieneen kengässä.

Nyppyyntyneet neuleet voi käsitellä nypynpoistajalla, villakammalla tai shaverilla. Vanhoista neuleista, joille ei ole käyttöä, voi tuunata pipoja, tuubihuiveja, säärystimiä, huovutettuja istuinalusia tai heittäytyä kokeilemaan itse mitä hulvattomampia asioita.

Pohdittavaksi:

  • Minkä vaatteen voisit huoltaa sen sijaan, että ostat uuden?
  • Minkä vaatteen voisit muuntaa kokonaan uuteen käyttötarkoitukseen sen sijaan, että ostat uuden?
  • Mitkä kengät voisit huoltaa tänä vuonna?
  • Voitko selvittää, onko lähikirjastossa tai opistoissa yhteiskäyttöisiä ompelukoneita ja opastusta niiden käyttöön?

 

Satu

  • Osumia: 62

Tiedon käsittelyn kuormitus ja ADT

Ihmiset työskentelevät ja opiskelevat usein kognitiivisesti kuormittuneessa tilassa. Kognitiivinen kuormitus tarkoittaa tiedon käsittelyyn liittyvää kuormitusta. Tiedon käsittelyyn liittyvä kuormitus kasvaa keskeytyksistä, useista muistettavista yksityiskohdista, taustahälystä ja myös silmien kautta tulevista aistiärsykkeistä kuten merkeistä, jotka ilmoittavat lukemattomista viesteistä. Lisäksi meille on tarjolla tietoa koko ajan, kellon ympäri ja kuulemme informaatiota radiosta, televisiosta, puhelimelta ja voimme lukea satoja uutisia. Näiden lisäksi monissa kouluissa tai työpaikoissa on omat tieto- ja viestintäkanavat, kuten kouluissa Wilma ja ylemmissä opinnoissa vaikkapa Optima, Korppi tai muu vastaava oppimistila. Vapaa-ajalla ihmiset ovat niidenkin lisäksi vielä muissa sosiaalisissa medioissa ja ryhmissä.

Tavallinen arkipäivä saattaa alkaa uutisten selaamisella aamukahvin ääressä. Sitten siirrytään liikenteeseen, joka on myös kognitiivisesti kuormittavaa, koska liikenteessä tulee olla valppaana. Liikenteestä saavutaan opiskelu- tai työpaikalle, jossa tehdään asioita aikataulujen kanssa ja työt kirjataan tehdyiksi. Tauot saattavat täyttyä ”AI NIIN!” -asioista, puheluista tai viestien lukemisesta. Kotiin lähdetään taas liikenteen sekaan. Kaupassa käydessä ihminen altistuu tuotemainoksille tai etsii silmillään tiettyä tuotetta useiden seasta. Kotona istahdetaan ruokapöydän ääreen ja ehkä otetaan vastaan informaatiota televisiosta tai puhelimesta, luetaan Wilma-viestejä ja sovitaankin jo seuraavan päivän aikatauluja. Ihminen ehkä yrittää rentoutua sohvalla lukien tai kuunnellen jotakin. Yön tullen ihmetellään, kun uni ei tule, vaikka väsyttääkin. Tällainen arkipäivä on kuormittavaa tiedon käsittelylle, ja ihminen tarvitsisi kuormituksen vastapainoksi muunlaista olemista ja tekemistä, kuten hidasta elämää ja liikuntaa, piirtämistä tai kissan silittelyä.

Aivot eivät multitaskaa. Aivot vain siirtävät tarkkaavuuttaan kohteesta toiseen. Jos aivot siirtävät tarkkaavuutta kohteesta toiseen liian nopeasti ja liian monta kertaa ja riittävän pitkän ajan, ihminen voi kehittää itselleen niin sanotun hankitun tarkkaavaisuushäiriön, joka ei ole kuitenkaan ADHD. Tuota itse hankittua ja kognitiivisesti kuormittavan ympäristön edesauttamaa tilaa kutsutaan nimellä ADT joka tulee sanoista Attention Deficit Traid. ADT ei ole sairaus.

ADT:lle tyypillinen toimintamalli on itsensä keskeyttäminen. Kiire, keskeytykset, vähäinen palautuminen ja asioiden niin sanottu yhtäaikainen tekeminen voivat johtaa tällaiseen tilaan. Jos olet huolissasi keskittymiskyvystäsi, et välttämä siis ole sairas tai neuropsykiatrisesti epätyypillinen, vaan kyse on tottumuksesta ja tavoista tehdä asioita.

Pohdittavaksi:

  • Mitä voisit tehdä vähemmän tai hitaammin?
  • Mitä tapoja ja tottumuksia voit muuttaa?
  • Voitteko miettiä työpaikalla, koulussa tai perheessä yhdessä keinoja siihen, että olisi vähemmän keskeytyksiä?

Satu

 

Lähde

https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/keskittyminen/adhd-vai-sittenkin-adt/

  • Osumia: 363

Onko tämä sinun juttu?

Moni miettii syksyn alussa mikä onkaan se oma juttu, joka sopii itselle ja johon aikoo käyttää aikaa. Vaikka tämä kuulostaakin tylsältä, minun mielestäni ei ole olemassa käsitettä ”minun juttu”, koska en voi oikeastaan omia mitään mielenkiinnon kohdetta tai jonkun taidon harjoittelemista vain itselleni.

Mielestäni asia pätee mielenkiinnon kohteisiin. Onko kalastaminen, psykologia, terapia, selviytyminen, laulaminen, soittaminen, urheileminen, ruuan laitto, ompeleminen, rakentaminen, autojen rassaus, kirjoittaminen, tietotekniikka, valokuvaus, tutkiminen, maalaaminen, sukeltaminen, puihin kiipeäminen tai vaikkapa yrittäminen jonkun ihan oma juttu? Eivätkö nuo kaikki ole monien ihmisten ”juttuja”? No, olipa asia niin tai näin, on hienoa jos ihmisellä on mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia, opintoja, ajanviettotapoja tai työtehtäviä.

Erittäin taitavaksi ihminen oppii monien harjoituskertojen myötä ja myös virheistä oppimalla. Tia Isokorpi Hämeen Ammattikorkeakoulusta oli tutkinut menestyneitä ihmisiä. Hän oli havainnut, että menestyneiden ihmisten tarinoita yhdisti yksi asia: he eivät luovuttaneet tai lopettaneet uraansa tai kilpaharrastusta häviöihin ja epäonnistumisiin, vaan jatkoivat sinnikkäästi ja pitkäaikaisesti harjoittelemista. On luonnollista, että epäonnistuessaan ihminen voi lannistua ja menettää motivaation harjoitteluun. Myös ihmisen itsetunto voi kokea kovia kolauksia pettymysten edessä, kun kaikki ei sujukaan niin kuin itse on haaveillut. Tällaisista kokemuksista huolimatta sinnikkäimmät jatkavat ja ovat uskollisia unelmilleen. Sellaisessa tilanteessa voi ehkä joutua sulkemaan korvansa arvostelevilta, pilkkaavilta ja lannistavilta kommenteilta tai vastaavanlaisilta omilta ajatuksilta.

Yhtälailla kuin on hyväksyttävää olla sinnikäs ja tavoitteellinen, on myös ihan hyväksyttävää vaihtaa kiinnostuksen kohdettaan ja päätöstä siitä, mihin aikoo käyttää aikaa ja vaivaa. Ehkä joidenkin ”juttu” on yhden asian parissa toimiminen koko elämänsä ajan ja jonkun toisen ”juttu” tutkailla asioita sieltä täältä ja kartuttaa monipuolista käsitystä erilaisista vaihtoehtoista, asioista ja tavoista, vaikka ei kehkeytyisikään mestariksi tietyssä asiassa. Näiden lisäksi on myös hyväksyttävää elää ilman runsaita vaihtoehtoja tai suurta unelmaa.

Unelmat voivat olla pieniäkin, kuten vaikkapa unelma siitä, että näkisi taivaalla linnun tai sadepilven tai saisi nukuttua päiväunet. Pienet unelmat ja juhlahetket voivat antaa voimaa elää vaikean ja tylsältä tuntuvan ajan läpi.

Pohdittavaksi:

  • Onko sinun mahdollista tänään olla kiitollinen jonkun pienen tai ison unelman toteutumisesta tai juhlistaa tähän mennessä tapahtuneita selviytymiäsi arkesi keskellä?
  • Mitä voisit sanoa itsellesi rohkaisevasti tai lohduttavasti?
  • Mitä voit sanoa toisille rohkaisevasti tai lohduttavasti?

 

Satu

  • Osumia: 388

Pitääkö rahasta puhua?

No ei pidä, mutta voi puhua. Monia ihmisiä ahdistaa rahasta puhuminen, tai ainakin rahan puute. Rahaan liittyvät arkisetkin päätökset voivat tuntua epämiellyttäviltä. Toisaalta raha myös mahdollistaa asioita, kuten ruuan, asumisen, veden, sähkön, kulkuvälineiden ja vaikkapa kunnollisten kenkien hankkimisen. Melko usein ajatellaan, että rahan paljous tuo elämään helpotusta ja onnea. Harvemmin olen kuullut jonkun toivovan itsellään olevan vähemmän rahaa. Siitäkin huolimatta osa ihmisistä yrittää auttaa toisiaan, onpa rahaa vähän tai paljon.

Joskus arkea helpottaa, jos osaa arvioida kuinka paljon kuukaudessa tai vuodessa menee rahaa ruokaan, vuokraan, sähköön jne. Lisäksi on hyvä arvioida, mitkä ovat kaikkein tarpeellisimmat asiat. Esimerkiksi ruokaostoksia suunnitellessa kannattaa yrittää kiinnittää huomiota terveellisiin valintoihin sen sijaan, että käyttäisi rahan suurimmaksi osaksi kahviin, sokeriin, kermaan ja alkoholiin. Miten olisi kaurapuuro, kananmunat, perunat, porkkanat ja vaikkapa kasvisproteiinit kuten herneet ja pavut? Tänä vuonna metsissä on myös hyvä mustikka- ja puolukkasato. Arjen hygienian suhteen voi valita myös edullisia ja ekologisia vaihtoehtoja, kuten vaikkapa kovan saippuan nestemäisen sijaan tai kangassiteitä ja kankaisia lasten vaippoja kertakäyttöisten sijaan.

Entä jos ihminen onkin hyvin rikas tai hänellä on paljon omaisuutta? Onko hän silloin onnellinen ja onko hänen arkensa täyteläisempää kuin toisten? Vai joutuuko hän kenties pelkäämään ympärillä olevien ihmisten vaikuttimia siitä, ovatko ystävät todellisia ja luotettavia? Sellainen kuulostaa yksinäiseltä ja epävarmalta. Rikkaus ei välttämättä tuo elämään rentoutta, vaan se voi tuoda myös huolta.

Toivoisin, että ihmiset eivät arvostelisi toisiaan sillä perusteella, miltä asiat ulkoa päin tarkastellen vaikuttavat. Silloin, kun toisilla on vähän ja toisilla paljon (ja osalla ihan sopivasti), on vaarana että suhtaudutaan vihaisesti niihin ”toisenlaisiin, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä minua/meitä”.

Suomalaisessa yhteiskunnassa monet työikäiset haaveilevat eläkkeestä, eli ajasta, jolloin olisi sekä toimeentulo että aikaa. Entä jos jokainen meistä elääkin juuri nyt sateenkaaren päässä, jossa on kaikki tarvittava tähän päivään?

Pohdittavaksi:

  • Mitä sinulla on jo nyt?
  • Mikä riittää hyvään arkeen?
  • Mihin asioihin voit jo nyt keskittyä sen sijaan, että odotat parempaa aikaa?
  • Voitko olla pienesti avuksi jollekulle? Kenelle ja miten?

Satu

  • Osumia: 425

Ryhmädynamiikan teorioita

Luettuani ryhmädynamiikan teorioista nostaisin esille muutamia asioita. Ensimmäinen on Bionin esittämä ajatus, että ihminen ei voi olla erakko kuulumatta ryhmään, josta ihminen pyrkii erakoitumaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että erilaiset ihmisryhmät ja niiden tuulahdukset vaikuttavat yksilöön, vaikka yksilö kuinka pyrkisi olemaan kuulumatta mihinkään ryhmään. Myös yksilö vaikuttaa erilaisiin ryhmiin, vaikka hän ei olisi paikan päällä jossakin kokoontumisessa. Poissaolokin voi vaikuttaa tavalla tai toisella ryhmään.

Polyvagaalinen teoria tuo esiin sosiaalisuuden merkityksen selviämisen, aivojen kehityksen ja inhimillisen hyvinvoinnin kannalta. Monet ovat kuulleet autonomisesta eli tahdosta riippumattomasta ja kehoa säätelevästä hermostosta, joka voidaan jakaa kahteen osaan: stressitilanteessa aktivoituvaan sympaattiseen hermostoon ja tasapainottavaan, parasympaattiseen hermostoon. Polyvagaalisen teorian mukaan autonominen hermosto voidaan jakaa kolmeen osaan: alkukantaisin autonominen hermosto johtaa lamaantumiseen, kehittyneempi ”taistele tai pakene” -tilaan ja kehittynein sosiaaliseen liittymiseen.  Sosiaalista liittymistä vahvistaa mm. turvallisiksi koetut ilmeet, eleet ja äänensävyt. Kun sosiaalinen liittyminen koetaan turvalliseksi, vagaalinen jarru estää sympaattista hermostoa taistelemasta ja pakenemasta ja pyrkii liittämään meitä yhteen toisiin ihmisiin, joka on usein edellytys ihmisen paranemiselle.

Otetaan tähän väliin fiktiota esimerkin vuoksi: jos olet katsonut joskus Yleltä ”Isä Matteon tutkimuksia” -ohjelmaa, siinä Matteo -niminen henkilö onnistuu vuorovaikutuksellaan rauhoittamaan ihmisiä siten, että heidän taistelemisen tai pakenemisen reaktionsa hälvenee. Tässä ohjelmassa vaikeuksilla on onnellinen loppu, sillä vaikeuksia ei jätetä käsittelemättä ja ihmisille osoitetaan ystävällisyyttä ja jämäkkyyttä.

Tästäpä päästäänkin takaisin ryhmädynamiikan teorioihin. Ihmisille saattaa olla luontaista ajatella, että on olemassa ryhmät ”Me” ja ”Muut”. On havaittu, että tällaisilla ajatusmalleilla ihmiset saattavat pelätä toisiaan tai ajatella toisista vihamielisesti tai ennakkoluuloisesti. Ihmiset saattavat korostaa ”Meidän” ryhmän erinomaisuuksia ja ”Muiden” ryhmien huonouksia. Pitkälle kehittynyt sosiaalinen, psyykkinen ja kognitiivinen ymmärrys kuitenkin pystyy käsittämään, että oikeastaan kaikki ihmiset kuuluvat ”Meihin”, eikä ole olemassa toisenlaisia, huonompia, parempia, outoja, pelättäviä tai inhottavia eli ”Muita”.

Kaikille ihmisryhmille on tyypillistä liikkua erilaisissa oletuksissa ja käyttäytyä oletusten mukaan vuorovaikutustilanteissa. Ihmisille on esimerkiksi tyypillistä tehdä vaistonvaraisesti virheellisiä tulkintoja, poiketa faktoista ja toimia ja käyttäytyä jo varhaislapsuudessa muovautuneiden uskomusten mukaan. Joskus ihminen toimii tiedostamatta ja joskus tietoisesti. Kaikille ihmisille on kuitenkin tyypillistä, että he voivat luisua ryhmissä ollessaan sellaisiin oletuksiin, että olisi syytä taistella tai paeta, liittoutua, muodostaa pari tai olla riippuvainen yhdestä johtajasta (Bion 1979).

Johtajaan tai ohjaajaan voidaan sijoittaa myös yksilöiden ja ryhmien nostattamia odotuksia, tunteita, pettymyksiä ja toiveita, jotka voivat vaikuttaa johtajaan tai ohjaajaan kuormittavasti, ellei hän tunne ryhmädynamiikan vaikutuksia ja psykologisia prosesseja. Johtaja, ohjaaja tai ryhmän niin sanottu vetäjä toimiikin usein tahtomattaan tunnesäiliönä ja hänen tehtävänsä on ehkä aika ajoin nostaa erilaiset tunteet ja ilmiöt yleiseen tarkasteluun. Siellä missä on ihmisiä ja ihmisryhmiä, on tunteita.

Niin hyvät kuin huonotkin tunteet ovat läsnä kaikissa ihmisryhmissä ja myös työpaikoilla. Esimerkiksi turhautuminen on yleinen tunne, jota yksilö saattaa kokea ryhmässä. Tunteita ei voida loputtomasti lakaista maton alle ilman, että sillä olisi yksilöiden ja ryhmien toimintakykyyn vaikuttavia seurauksia (kuten kuormittuminen tai motivaation lasku). Suomalaisessa kulttuurissa erityisesti asiakaspalvelutehtävissä yksilöitä on usein opetettu kätkemään tunteet. Tunteita kätkevät käyttäytymismallit ovat saattaneet levitä laajemmaksikin kulttuuriksi työkavereiden välille, vapaa-aikaan sekä perhe-elämään. Tietysti on hyvä välttää erilaisia tunneryöpsähdyksiä, virheellisten tulkintojen vuoksi syntyneitä oletuksia ja ryhmien mahdollisesti aiheuttamia levottomia vaikutuksia työssä. 

Epäterveiden ryhmien lisäksi on vielä olemassa ns. "kypsempi työryhmä". Työryhmälle on tyypillistä, että se pyrkii määrittelemään tavoitteet, toimii yhteisen hyvän eteen ja kullakin on omat toimensa ryhmässä. Työryhmäkin voi sairastaa, mutta se on usein toimintakykyinen ryhmä, jonka yksilöt ovat (toivottavasti) saaneet jo harjoitusta sosiaalisissa, psyykkisissä ja kognitiivisissa taidoissaan. Ryhmässä ollessaan ihminen oppii koko elinikänsä itsestään, toisista, työtehtävistä ja elämästä.

On yleistä, että osa ihmisistä haluaa kuulua johonkin ryhmään, saada merkityksen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä ollakseen hyödyksi jollekin hyvälle asialle. Ryhmän imu voi vaikuttaa toisiin yksilöihin enemmän kuin toisiin. Onko se sitten hyvä tai huono asia riippunee ryhmän luonteesta ja tarkoituksesta, sekä yksilön identiteetistä ja pyrkimyksestä tasapainoon elämän erilaisilla alueilla.

Toisinaan ryhmässä oleminen voi olla myös vaikeaa tai epämiellyttävää, sillä ryhmässä ollessaan ihminen voi pelätä yksilöllisyytensä menettämistä. Terveessä ryhmässä yksilöllisyyttä ei tarvitse häivyttää, mutta ei ylikorostaakaan.  Koska ihmisen kaikki puolet eivät tule esille yksin ollessaan, ryhmässä oleminen voi olla yllättävää niin yksilölle itselleen kuin ryhmässä oleville muille henkilöille. Ryhmässä oleminen saattaa siis olla pelottavaa tämän yllätyksellisyyden, epävarmuuden tai myös aiempien traumojen vuoksi.

Toivomme, että me voisimme välittää asiakkaillemme sen verran hyviä ryhmäkokemuksia, että he huomaisivat jotakin uutta itsestään ja oppisivat tulemaan toimeen ryhmässä, vaikka jännittäisi tai tekisi mieli olla kuulumatta mihinkään. Ryhmän rakentavuuteenhan voi riittää myös ujon ihmisen hiljaisuus.

Pohdittavaksi:

  • Minkälaisia oletuksia, odotuksia, tulkintoja tai uskomuksia tiedostat ajatuksissasi erilaisiin ryhmiin ja toisiin ihmisiin (myös johtajiin tai johdettaviin) liittyen?
  • Minkälaiset vuorovaikutustavat toimivat ryhmässä, johon olet osallinen?
  • Voiko ryhmässä tuoda esiin myös tunteita turvallisesti ja rakentavasti?
  • Rakentavatko käsityksemme, puheemme ja tekomme rauhaa toisten ihmisten ja ryhmien kanssa?

 

Satu

 

Lähteet:

W.R.Bion 1979: Kokemuksia ryhmistä, Ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta

Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M.: Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma https://www.duodecimlehti.fi/duo12910 W.R.Bion 1979: Kokemuksia ryhmistä, Ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta

Muurinen, P.: Projektiivinen identifikaatio: Kommunikaatiota vai intrapsyykkinen prosessi? https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/muurinen410.htm

  • Osumia: 724

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö,
Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 470 0319
toimisto(at)kaisankoti.fi

© Copyright 2019- Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti. Oikeudet muutoksiin pidätetään.