Terveystottumus voi liittyä ravitsemukseen, uneen, lepoon, liikkumiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, työhön, vapaa-aikaan, hygieniaan, liikennekäyttäytymiseen, ergonomiaan, pukeutumiseen, taukoihin, palautumiseen, meteliin, digitaalisiin välineisiin, lääkkeisiin, alkoholiin, tupakkaan ja moneen muuhun asiaan.

Jos jotakin terveystottumusta halutaan muuttaa, on muutos loppujen lopuksi yksilön itsensä käsissä, jos ulkoiset edellytykset muutoksen mahdollistamiselle on olemassa. Terveystottumusten muuttamiseen vaikuttaa uskomukset ja käsitykset terveydestä ja muutosten hyödyllisyydestä. Tällaisiin uskomuksiin ja käsityksiin terveydestä saattaa vaikuttaa taustalla myös koulutus, ikä, sukupuoli ja kulttuuritausta.

Jokainen saattaa kysyä itseltään terveystottumusten muuttamiseen liittyen:

• Mitkä ovat uhat, jos en tee muutosta?
• Mitkä ovat hyödyt, jos teen muutoksen?

Uhkia punnitessa jokaisella voi olla erilainen herkkyys ja kokemus siitä, onko hän altis sairaudelle, vammalle tai traumalle. Jokaisella saattaa olla myös vankka mielipide siitä, kokeeko terveysongelmaa vakavaksi.

Kun muutoksen tekemistä punnitaan, toive ja odotukset muutoksen vaikutuksesta painavat vaakakupissa paljon. Onko muutos tehokas ja hyödyllinen, jotta sairaus tai sen uhka väistyy? Henkilöstä myös riippuu, kuinka paljon hän havaitsee esteitä muutokselleen (esim. kustannuksia tai negatiivisia asioita).

Jotta terveystottumus muuttuisi, usein tarvitaan myös toimintavihjeitä eli tapahtumia, jotka simuloivat uudenlaisen terveyskäyttäytymisen alkamista. Vihjeet voivat olla yksilön sisäisiä tuntemuksia terveydestään tai ulkoista palautetta terveydenhuollon tarjoajalta. Jotta ihminen tekisi jotakin sairauden, vamman tai trauman välttämiseksi, myönteisten käsitysten tulee hänen mielessään voittaa kielteisten käsitysten voima.

Terveystottumukset ja terveyskäyttäytyminen muuttuvatkin todennäköisemmin jos:

• henkilö ajattelee, että hän voi olla altis sairaudelle, vammalle tai traumalle
• terveysongelma on hänen mielestään riittävän vakava
• tiettyjen toimien tekemisellä on myönteisiä vaikutuksia
• esteet oman tottumusten muuttamiselle eivät ole suurempia kuin saadut hyödyt
• yksilö on altis havaitsemaan/ ottamaan vastaan toimintavihjeet tottumustensa muuttamiseksi

Ylläolevaa HBM-mallia (Health Believe Model) on käytetty mm. toimintaterapian ohjelmassa, jossa keskityttiin ajoturvallisuuteen.

Pohdittavaksi:

• Minkä oman terveystottumuksen sinä haluaisit muuttaa?
• Mitkä ovat muutostoimia aiot tehdä?
• Mitkä ovat muutoksen tuomat hyödyt terveydellesi?

Satu

Lähde: Scaffa&Reitz, Occupational Therapy in Community-Based Settings, 2.nd edition, p.37-38

Minulla on kaksi vanhaa öljylamppua, jotka olen ottanut talteen vanhalta mökiltä. Isäni opetti minulle, kuinka niitä käytetään: öljylampun sydänlankaa käytetään harkiten ja säästeliäästi, jotta öljylampun sydän kestäisi mahdollisimman pitkään.

Eikö tämän ajan ihmisiä kehoteta usein löytämään intohimo, innostus tai ”fiilis” jonkun asian tekemiseen? Kuitenkin on havaittavissa, että monilla aloilla ihmiset uupuvat työssä ja jo opiskeluaikana. Mielestäni yksi lääke uupumukseen voisi olla se, että jokainen käyttäisi liekkiään säästeliäästi ja harkiten, eikä hetken roihuten (tai riehuten).

Öljylampun liekkiä säädellään pienen, pyöriteltävän osan avulla. Jos liekki palaa liian isosti ja siten, että sydänlanka on vaarassa kulua nopeasti, sydänlankaa pyöritetään takaisin päin säiliöön, jossa on tilanteeseen sopiva määrä öljyä. Näin sydänlanka ja liekki kestävät mahdollisimman pitkään. Öljylampun ja sen sydänlangan on tarkoitus olla kestäviä, eikä niitä tule leikellä saksilla tiuhaan.

Resilienssi on yksi tämän vuoden muotisanoista. Resielienssi voi tarkoittaa yksilön tai yhteisön psyykkistä palautumiskykyä, taitoa sopeutua muutoksiin ja olla kestävä. Resilienssi määritellään myös näin: ”kykyä sietää vastoinkäymisiä; lannistumattomuus” ja synonyymejä resilienssille on kimmoisuus, peräänantamattomuus, elastisuus, paineen sietokyky, valmius ja sietokyky.

Resilienssiä voi kuvata esimerkiksi taipuisan puun avulla: tuulen ja myrskyn jälkeen puu palautuu muotoonsa. Puu voi kehittää myös uuden muodon tai kasvun uuteen paikkaan. Mielestäni kuva puusta, joka palaa ennalleen on merkityksellinen; aina parasta ei ole muutos muutoksen perään, vaan joskus parasta ja kestävää on palata ennalleen.

Kestävyyttä vahvistaa ihmisten toisilleen tarjoama tuki ja myös se, että osaa pyytää ja vastaanottaa apua. Terveet elämäntavat ja selviytymisten muisteleminen vahvistavat myös kestävyyttä.

Pohdittavaksi:

• Uuvuttaako?
• Missä voit ottaa muutaman askelen takaisin päin ja palautua ennalleen?
• Miten työ- ja opiskelupaikoilla, perheissä ja yhteiskunnassa huomioidaan kestävyyttä ja palautumista?

Satu

Lähteet:

https://www.suomisanakirja.fi/resilienssi

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

https://www.nuori.fi/2021/01/25/resilienssi-on-taito-sopeutua/

Huolestuttaako sinua vaatekaaos tai uusiin vaatteisiin kuluva raha?

Mitä tulee yksinkertaiseen vaatetuksesta huolehtimiseen, kannattaa vaatteet varata sään mukaisesti, työ ja harrastukset huomioiden. Mielestäni Suomessa jokainen tarvitsee veden- ja tuulenkestävän takin, housut sekä kengät, unohtamatta pipoa, hanskoja ja kaulaliinaa. Myös nastakengät voivat tulla tarpeeseen talvisin. Liikunnan osalta kannattaa pohtia ensin, mitä liikuntaa harrastat eniten: jos harrastat sisäliikuntalajeja, riittää ehkä että sinulla on joustavat housut ja paita ja sisäliikuntakengät. Jos harrastat ulkoliikuntalajeja, pohdi vaatetus lajin mukaisesti.

Vaihtovaatteita on hyvä olla alusvaatteiden ja sukkien osalta esimerkiksi viikon tarpeisiin. Jos oikein tarkasti miettii, ihminen voisi selvitä myös kahdella samankaltaisella vaatekappaleella, kuten kahdella ohuella ja kahdella paksulla paidalla, kahdella kerrastolla, kaksilla housuilla/hameella ja ohuella ja paksulla takilla. Tällainen minimaalisuus vaatevalinnoissa tosin edellyttää sitä, että olet valmis pesemään pyykkiä useammin kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Jos pyykkikoneen viemä sähkömenekki hirvittää, on aina mahdollista kokeilla käsin pyykkäämistä tai vaatteen siistimistä muilla keinoin. Vaatteen muita siistimiskeinoja on mm. tuuletus, harjaaminen, nukan poisto, kuivan soodan käyttö tuoreeseen tahraan ja esimerkiksi vaatteen lumihangessa peseminen.

Jos pitkähihaisen paidan hihat tai housujen lahkeet rispaantuvat, ne voi lyhentää ja ommella lyhythihaiseksi paidaksi tai shortseiksi seuraavaa kesää varten. Jos sauma tai vetoketju ratkeaa, voi senkin korjata ommellen. Myös napit ja nepparit on mahdollista uusia. Takin ja ulkoiluhousujen reiät voi korjata itseliimautuvan tekstiilipaikan avulla, joita myydään hyvin varustelluissa tavarataloissa. Farkkujen reikien korjaamiseen on myynnissä farkkukankaisia paikkoja, jotka voidaan silittää ja ommella reiän päälle.

Kenkiä olisi hyvä olla enemmän kuin yhdet, sillä jalat voivat hikoilla kengissä ja kengät kastuvat Suomen säässä herkästi. Jalkojen terveyden kannalta on tärkeää, että kengät ovat hygieeniset. Hygieenisyyttä kenkien käytössä voi lisätä kuivaamalla, pesemällä ja vaihtamalla kengänpohjallisia usein. Jos kengät menevät huonoon kuntoon, voit kysyä suutarin apua. Kengät voi opetella putsaamaan itse harjaamalla, pesemällä, pyyhkimällä ja suojaamalla. Nauhat voi vaihtaa uusiin. Jos kengännauhojen solmiminen on vaikeaa, kannattaa ostaa helppokäyttöiset nauhastopparit. Jotkut pesulat tekevät hajunpoisto- ja otsonointikäsittelyjä kengille, jotka mahdollisesti tehoavat jalkasieneen kengässä.

Nyppyyntyneet neuleet voi käsitellä nypynpoistajalla, villakammalla tai shaverilla. Vanhoista neuleista, joille ei ole käyttöä, voi tuunata pipoja, tuubihuiveja, säärystimiä, huovutettuja istuinalusia tai heittäytyä kokeilemaan itse mitä hulvattomampia asioita.

Pohdittavaksi:

• Minkä vaatteen voisit huoltaa sen sijaan, että ostat uuden?
• Minkä vaatteen voisit muuntaa kokonaan uuteen käyttötarkoitukseen sen sijaan, että ostat uuden?
• Mitkä kengät voisit huoltaa tänä vuonna?
• Voitko selvittää, onko lähikirjastossa tai opistoissa yhteiskäyttöisiä ompelukoneita ja opastusta niiden käyttöön?

Satu

Ihmiset työskentelevät ja opiskelevat usein kognitiivisesti kuormittuneessa tilassa. Kognitiivinen kuormitus tarkoittaa tiedon käsittelyyn liittyvää kuormitusta. Tiedon käsittelyyn liittyvä kuormitus kasvaa keskeytyksistä, useista muistettavista yksityiskohdista, taustahälystä ja myös silmien kautta tulevista aistiärsykkeistä kuten merkeistä, jotka ilmoittavat lukemattomista viesteistä. Lisäksi meille on tarjolla tietoa koko ajan, kellon ympäri ja kuulemme informaatiota radiosta, televisiosta, puhelimelta ja voimme lukea satoja uutisia. Näiden lisäksi monissa kouluissa tai työpaikoissa on omat tieto- ja viestintäkanavat, kuten kouluissa Wilma ja ylemmissä opinnoissa vaikkapa Optima, Korppi tai muu vastaava oppimistila. Vapaa-ajalla ihmiset ovat niidenkin lisäksi vielä muissa sosiaalisissa medioissa ja ryhmissä.

Tavallinen arkipäivä saattaa alkaa uutisten selaamisella aamukahvin ääressä. Sitten siirrytään liikenteeseen, joka on myös kognitiivisesti kuormittavaa, koska liikenteessä tulee olla valppaana. Liikenteestä saavutaan opiskelu- tai työpaikalle, jossa tehdään asioita aikataulujen kanssa ja työt kirjataan tehdyiksi. Tauot saattavat täyttyä ”AI NIIN!” -asioista, puheluista tai viestien lukemisesta. Kotiin lähdetään taas liikenteen sekaan. Kaupassa käydessä ihminen altistuu tuotemainoksille tai etsii silmillään tiettyä tuotetta useiden seasta. Kotona istahdetaan ruokapöydän ääreen ja ehkä otetaan vastaan informaatiota televisiosta tai puhelimesta, luetaan Wilma-viestejä ja sovitaankin jo seuraavan päivän aikatauluja. Ihminen ehkä yrittää rentoutua sohvalla lukien tai kuunnellen jotakin. Yön tullen ihmetellään, kun uni ei tule, vaikka väsyttääkin. Tällainen arkipäivä on kuormittavaa tiedon käsittelylle, ja ihminen tarvitsisi kuormituksen vastapainoksi muunlaista olemista ja tekemistä, kuten hidasta elämää ja liikuntaa, piirtämistä tai kissan silittelyä.

Aivot eivät multitaskaa. Aivot vain siirtävät tarkkaavuuttaan kohteesta toiseen. Jos aivot siirtävät tarkkaavuutta kohteesta toiseen liian nopeasti ja liian monta kertaa ja riittävän pitkän ajan, ihminen voi kehittää itselleen niin sanotun hankitun tarkkaavaisuushäiriön, joka ei ole kuitenkaan ADHD. Tuota itse hankittua ja kognitiivisesti kuormittavan ympäristön edesauttamaa tilaa kutsutaan nimellä ADT joka tulee sanoista Attention Deficit Traid. ADT ei ole sairaus.

ADT:lle tyypillinen toimintamalli on itsensä keskeyttäminen. Kiire, keskeytykset, vähäinen palautuminen ja asioiden niin sanottu yhtäaikainen tekeminen voivat johtaa tällaiseen tilaan. Jos olet huolissasi keskittymiskyvystäsi, et välttämä siis ole sairas tai neuropsykiatrisesti epätyypillinen, vaan kyse on tottumuksesta ja tavoista tehdä asioita.

Pohdittavaksi:

• Mitä voisit tehdä vähemmän tai hitaammin?
• Mitä tapoja ja tottumuksia voit muuttaa?
• Voitteko miettiä työpaikalla, koulussa tai perheessä yhdessä keinoja siihen, että olisi vähemmän keskeytyksiä?

Satu

Lähde

https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/keskittyminen/adhd-vai-sittenkin-adt/

Moni miettii syksyn alussa mikä onkaan se oma juttu, joka sopii itselle ja johon aikoo käyttää aikaa. Vaikka tämä kuulostaakin tylsältä, minun mielestäni ei ole olemassa käsitettä ”minun juttu”, koska en voi oikeastaan omia mitään mielenkiinnon kohdetta tai jonkun taidon harjoittelemista vain itselleni.

Mielestäni asia pätee mielenkiinnon kohteisiin. Onko kalastaminen, psykologia, terapia, selviytyminen, laulaminen, soittaminen, urheileminen, ruuan laitto, ompeleminen, rakentaminen, autojen rassaus, kirjoittaminen, tietotekniikka, valokuvaus, tutkiminen, maalaaminen, sukeltaminen, puihin kiipeäminen tai vaikkapa yrittäminen jonkun ihan oma juttu? Eivätkö nuo kaikki ole monien ihmisten ”juttuja”? No, olipa asia niin tai näin, on hienoa jos ihmisellä on mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia, opintoja, ajanviettotapoja tai työtehtäviä.

Erittäin taitavaksi ihminen oppii monien harjoituskertojen myötä ja myös virheistä oppimalla. Tia Isokorpi Hämeen Ammattikorkeakoulusta oli tutkinut menestyneitä ihmisiä. Hän oli havainnut, että menestyneiden ihmisten tarinoita yhdisti yksi asia: he eivät luovuttaneet tai lopettaneet uraansa tai kilpaharrastusta häviöihin ja epäonnistumisiin, vaan jatkoivat sinnikkäästi ja pitkäaikaisesti harjoittelemista. On luonnollista, että epäonnistuessaan ihminen voi lannistua ja menettää motivaation harjoitteluun. Myös ihmisen itsetunto voi kokea kovia kolauksia pettymysten edessä, kun kaikki ei sujukaan niin kuin itse on haaveillut. Tällaisista kokemuksista huolimatta sinnikkäimmät jatkavat ja ovat uskollisia unelmilleen. Sellaisessa tilanteessa voi ehkä joutua sulkemaan korvansa arvostelevilta, pilkkaavilta ja lannistavilta kommenteilta tai vastaavanlaisilta omilta ajatuksilta.

Yhtälailla kuin on hyväksyttävää olla sinnikäs ja tavoitteellinen, on myös ihan hyväksyttävää vaihtaa kiinnostuksen kohdettaan ja päätöstä siitä, mihin aikoo käyttää aikaa ja vaivaa. Ehkä joidenkin ”juttu” on yhden asian parissa toimiminen koko elämänsä ajan ja jonkun toisen ”juttu” tutkailla asioita sieltä täältä ja kartuttaa monipuolista käsitystä erilaisista vaihtoehtoista, asioista ja tavoista, vaikka ei kehkeytyisikään mestariksi tietyssä asiassa. Näiden lisäksi on myös hyväksyttävää elää ilman runsaita vaihtoehtoja tai suurta unelmaa.

Unelmat voivat olla pieniäkin, kuten vaikkapa unelma siitä, että näkisi taivaalla linnun tai sadepilven tai saisi nukuttua päiväunet. Pienet unelmat ja juhlahetket voivat antaa voimaa elää vaikean ja tylsältä tuntuvan ajan läpi.

Pohdittavaksi:

• Onko sinun mahdollista tänään olla kiitollinen jonkun pienen tai ison unelman toteutumisesta tai juhlistaa tähän mennessä tapahtuneita selviytymiäsi arkesi keskellä?
• Mitä voisit sanoa itsellesi rohkaisevasti tai lohduttavasti?
• Mitä voit sanoa toisille rohkaisevasti tai lohduttavasti?

Satu