Empatia ja myötätuntouupumus työelämässä

Empatia on tärkeä osa ihmisyyttä, vapaa-aikaa ja työtä. Joillakin ihmisillä on ollut syntymästä lähtien paremmat lähtökohdat empatian harjaantumiselle, kuin toisilla. Empatiaa voi kuitenkin opetella ja harjoittaa – harjoittaminen aktivoikin myös aivojen mielihyväjärjestelmää. Empatian kokeminen tai harjoittaminen voi myöskin vaurioitua erilaisten kokemusten myötä. Eräiden tutkimusten mukaan empatiaa onkin helpointa osoittaa sellaisille ihmisille, joihin on helppo samaistua.

Empatia voi ilmetä järki-, tunne- ja käytöstasoilla. Järjellä toimiva empatia tarkoittaa toisen ihmisen ja ajatusten ymmärtämistä. Tunnetasolla toimiva empatia tarkoittaa sitä, että osaa kuvitella miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Käytöstasolla toimiva empatia eli myötätunto on sitä, että ihminen osoittaa ihmiselle ymmärtävän tai tuntevan toisen ajatukset tai tunnetilan eleiden tai sanojen avulla. Se, että joku ihminen ei osoita aktiivisesti myötätuntoa, ei välttämättä tarkoita etteikö hän voisi ymmärtää tai tuntea toisen tilannetta, vaan silloin voi olla kyse myös myötätuntouupumuksesta.

Myötätuntouupumukselle alttiita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastusalan henkilöstö, onnettomuus- ja rikostutkijat, oikeuslaitoksissa työskentelevät, toimittajat sekä omaishoitajat. Myötätuntouupumus voi ilmetä myös perhe- tai ystäväpiirissä. Hiukan ristiriitaista onkin, että erityisesti empaattiset ihmiset voivat herkistyä myötätuntouupumukselle. Myötätuntouupumukselle altistaa voimakas vastuullisuuden tunne, herkkyys, empaattisuus, toisten myötäeläminen ja ajan kanssa kertynyt kuorma sekä vähäinen palautuminen. Myös menetykset, suru ja traumat voivat ajaa ihmisen käyttämään herkästi puolustusreaktioita sen sijaan, että jaksaisi huomioida toisten ihmisten tunteet joka tilanteessa.

Myötätuntouupumus ilmenee mm. fyysisinä stressioireina, varautuneisuutena, jännittyneisyytenä, pessimistisenä maailmankuvana, vuorovaikutuksesta eristäytymisenä, ylivireytenä, unettomuutena, ahdistuneisuutena, jopa impulsiivisena käytöksenä ja arvojen sekä työmoraalin heikkenemisenä. Empatian tervettä kehittymistä estäviä tekijöitä työelämässä tai muussa vuorovaikutteisessa ryhmässä voi olla pelko, kilpailu tai tiukat roolit ryhmässä. Jos luottamusta ei ole, ihminen herkistyy käyttämään puolustusreaktiota empatian harjoittamisen sijaan. Etätyöskentelyssä ja somessa empatiaa sen sijaan voi estää kehonkielen puute, jolloin tunnetieto ja peilisolujen käyttö jäävät puolitiehen.

Mikä olisi ratkaisu empatian ja myötätunnon lisääntymiselle? Voisiko se olla lepo, sanallinen itsen ja toisten kannustaminen, halaaminen ja ajan kuluminen sekä hakeutuminen seuraan, jota ei tarvitse pelätä? Joskus yksinolollakin on aikansa, mutta empatian ilmeneminen liittyy tavalla tai toisella toisten kanssa olemiseen. Empatia ei lisäänny olemalla ankara. Myötätunto lisääntyy myötätunnolla. Olen kuullut joskus laulun jossa sanotaan: ”Kaikista ei tarvi pitää, riittää kunhan rakastaa”. Empatiaan ja myötätuntoon ei siis tarvita sitä, että toinen ihminen miellyttäisi itseä tai kokisimme samanlaisuutta. Myötätuntoa on sekin, että ei hylkää toista, vaikka hän oireilee olemalla kireä, vetäytynyt tai hyökkäävä. Myötätuntoa on myös oleminen hiljaa. Surua ja uupumusta kokenut vastuuntuntoinen ihminen tuskin haluaa kuulla esimerkiksi sitä, mikä on hänen kehittymisen paikka seuraavaksi ja sitä seuraavaksi. Ihmisen tukemista on myös se, että antaa hänen itse ratkaista omat asiansa ja luottaa hänen kykyyn ajatella omilla aivoillaan.

 

Satu

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 470 0319
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.