Olisitko tammi tasaisella maalla; itsenäisesti kasvava mänty kivisen ja kallioisen mäen päällä; koivu, jonka pitkät oksat ottavat tuulessa kiinni toisiinsa; kuusi tiheässä ja hämärässä metsässä; kaunis koristepihlaja vai kenties jäykkäoksainen, mutta herkästi haviseva haapa? Puut ja kasvit eivät ole erikoisalaani, mutta joskus luontovertauksilla on hauskaa leikitellä, sillä se saattaa tuoda uuden näkökulman myös ihmisyyden aiheisiin. Luontoportti ilmehtii puita esimerkiksi näin:
- Haapa: Nopeakasvuinen, viihtyy avoimilla paikoilla, huono kilpailija ja joutuu väistymään havupuiden tieltä. Toimii kasvualustana muille.
- Kuusi: Varjoa sietävä puu, joka pystyy sinnittelemään muiden metsäpuiden alla.
- Mänty: Vankka paalujuuri kestää myrskyjä. Menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla.
- Tervaleppä: Lepällä on varaa pudottaa lehtensä vihreinä, mikä toimii lannoitteena muille kasveille.
- Pihlaja: Houkuttelee voimakkaalla tuoksullaan pölyttäjiä, pidetty vähäarvoisena. Puuaines on kovaa ja joustavaa.
- Tammi: Paksurunkoinen ja vahvaoksainen sekä pitkäikäinen. Vaatii valoa ja kosteutta.
- Rauduskoivu: Runsaasti versova pioneeripuu, joka valtaa nopeasti tyhjät alueet. Vaatii paljon valoa.
Tunnistitko itsesi yllä olevista kuvauksista? Puut viihtyvät erilaisissa maaperissä ja puun juuret kasvavat eri tavoin: osa syvälle maahan, osa valtoimenaan ja osa pintamaahan. Metsässä puut kasvavat omalla kasvupaikallaan niiden ominaisuuksien mukaisesti, eivätkä ne tarvitse hoitotoimenpiteitä välttämättä ollenkaan. Erilaiset puulajit menestyvät erilaisissa kohdissa ja luonnossa kasvupaikat valikoituvat puiden ominaisuuksien mukaan. Puut myös tarjoavat suojaa erilaisille kasveille, linnuille, eläimille ja ihmisille.
Jos puu ei voi hyvin, taitava puutohtori osaa ehkä päätellä, tulisiko puuta tai sen ympäristöä hoitaa ja miten. Miten sinä haluaisit tulla hoidetuksi tai kohdatuksi?
Haluatko, että joku käärisi hihansa, laittaisi käteensä suuret viiltosuojahanskat ja ottaisi mukaansa painavan laatikollisen työkaluja – vai sitä että joku vain katsoisi sinua eri puolilta, ehkä taputtaisi runkoa ja olisi hiljaa? Tarvitsetko lisää vettä, lämpöä tai ympäristön muokkausta? Toivotko kuoren suojaamista ja tukikeppejä? Vai haluatko kenties kuitenkin kasvaa omaan tahtiisi, ilman kajoavia toimenpiteitä?
Koska puut ovat ilahduttaneet meitä tuomalla suojaa ja kauneutta sekä rauhoittavaa huminaa, voimme myös surullisina ja epätoivoin sävyttäminä päivinä katsoa niitä ja ihmetellä niiden sitkeyttä ja kasvun salaisuuksia. Ne vain kasvavat, emmekä me varmuudella tiedä miten. Meidän ei tarvitse varmuudella tietää tulevaisuuttamme, saati juuttua kiinni menneisiin. Jos olemme turhautuneita ja on vaikeaa tehdä valintoja omaa elämäämme koskien, voimme ehkä saada hetken hengähdystauon, uudenlaista perspektiiviä ja voimaa luonnosta ja puista inspiroituen. Minua esimerkiksi usein puhuttelee se, kuinka vanhat puun kannot versovat uusia alkuja. Uudet alut muistuttavat minua myös tästä sanonnasta, jonka olet ehkä kuullutkin: ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun”(Karl Lotz 1944).
Sillä ainahan ehtii aloittaa.
Satu
