Ryhmädynamiikan teorioita

Luettuani ryhmädynamiikan teorioista nostaisin esille muutamia asioita. Ensimmäinen on Bionin esittämä ajatus, että ihminen ei voi olla erakko kuulumatta ryhmään, josta ihminen pyrkii erakoitumaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että erilaiset ihmisryhmät ja niiden tuulahdukset vaikuttavat yksilöön, vaikka yksilö kuinka pyrkisi olemaan kuulumatta mihinkään ryhmään. Myös yksilö vaikuttaa erilaisiin ryhmiin, vaikka hän ei olisi paikan päällä jossakin kokoontumisessa. Poissaolokin voi vaikuttaa tavalla tai toisella ryhmään.

Polyvagaalinen teoria tuo esiin sosiaalisuuden merkityksen selviämisen, aivojen kehityksen ja inhimillisen hyvinvoinnin kannalta. Monet ovat kuulleet autonomisesta eli tahdosta riippumattomasta ja kehoa säätelevästä hermostosta, joka voidaan jakaa kahteen osaan: stressitilanteessa aktivoituvaan sympaattiseen hermostoon ja tasapainottavaan, parasympaattiseen hermostoon. Polyvagaalisen teorian mukaan autonominen hermosto voidaan jakaa kolmeen osaan: alkukantaisin autonominen hermosto johtaa lamaantumiseen, kehittyneempi ”taistele tai pakene” -tilaan ja kehittynein sosiaaliseen liittymiseen.  Sosiaalista liittymistä vahvistaa mm. turvallisiksi koetut ilmeet, eleet ja äänensävyt. Kun sosiaalinen liittyminen koetaan turvalliseksi, vagaalinen jarru estää sympaattista hermostoa taistelemasta ja pakenemasta ja pyrkii liittämään meitä yhteen toisiin ihmisiin, joka on usein edellytys ihmisen paranemiselle.

Otetaan tähän väliin fiktiota esimerkin vuoksi: jos olet katsonut joskus Yleltä ”Isä Matteon tutkimuksia” -ohjelmaa, siinä Matteo -niminen henkilö onnistuu vuorovaikutuksellaan rauhoittamaan ihmisiä siten, että heidän taistele-pakene reaktionsa hälvenee. Tässä ohjelmassa kolme ihmisryhmää (poliisilaitos, seurakunta ja kansalaiset) esiintyy virheistään oppivina, uusia mahdollisuuksia saavina ja huolenpidon piirissä olevina ryhminä, joissa mm. sosiaalinen liittyminen toteutuu hyvinvointia tuottavasti. Realismin vuoksi täytyy tietenkin muistaa, että aina siellä, missä on ihmisiä, on myös virheitä, puutteellisuuksia ja ilkeyksiäkin. Tässä ohjelmassa vaikeuksilla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä vaikeuksia ei jätetä käsittelemättä ja ihmisille osoitetaan ystävällisyyttä ja lempeää jämäkkyyttä.

Tästäpä päästäänkin takaisin ryhmädynamiikan teorioihin. Ihmisille saattaa olla luontaista ajatella, että on olemassa ryhmät ”Me” ja ”Muut”. On havaittu, että tällaisilla ajatusmalleilla ihmiset saattavat pelätä toisiaan tai ajatella toisista vihamielisesti tai ennakkoluuloisesti. Ihmiset saattavat korostaa ”Meidän” ryhmän erinomaisuuksia ja ”Muiden” ryhmien huonouksia. Pitkälle kehittynyt sosiaalinen, psyykkinen ja kognitiivinen ymmärrys kuitenkin pystyy käsittämään, että oikeastaan kaikki ihmiset kuuluvat ”Meihin”, eikä ole olemassa toisenlaisia, huonompia, parempia, outoja, pelättäviä tai inhottavia eli ”Muita”.

Kaikille ihmisryhmille on tyypillistä liikkua erilaisissa oletuksissa ja käyttäytyä oletusten mukaan vuorovaikutustilanteissa. Ihmisille on esimerkiksi tyypillistä tehdä vaistonvaraisesti virheellisiä tulkintoja, poiketa faktoista ja toimia ja käyttäytyä jo varhaislapsuudessa muovautuneiden uskomusten mukaan. Joskus ihminen toimii tiedostamatta ja joskus tietoisesti. Kaikille ihmisille on kuitenkin tyypillistä, että he voivat luisua ryhmissä ollessaan sellaisiin oletuksiin, että on syytä taistella tai paeta, liittoutua, muodostaa pari tai olla riippuvainen yhdestä johtajasta (Bion 1979).

Johtajaan tai ohjaajaan voidaan sijoittaa myös yksilöiden ja ryhmien nostattamia odotuksia, tunteita, pettymyksiä ja toiveita, jotka voivat vaikuttaa johtajaan tai ohjaajaan kuormittavasti, ellei hän tunne ryhmädynamiikan vaikutuksia ja psykologisia prosesseja. Johtaja, ohjaaja tai ryhmän niin sanottu vetäjä toimiikin usein tahtomattaan tunnesäiliönä ja hänen tehtävänsä on ehkä aika ajoin nostaa erilaiset tunteet ja ilmiöt yleiseen tarkasteluun. Siellä missä on ihmisiä ja ihmisryhmiä, on tunteita.

Niin hyvät kuin huonotkin tunteet ovat läsnä kaikissa ihmisryhmissä ja myös työpaikoilla. Esimerkiksi turhautuminen on yleinen tunne, jota yksilö saattaa kokea ryhmässä. Tunteita ei voida loputtomasti lakaista maton alle ilman, että sillä olisi yksilöiden ja ryhmien toimintakykyyn vaikuttavia seurauksia (kuten kuormittuminen tai motivaation lasku). Suomalaisessa kulttuurissa erityisesti asiakaspalvelutehtävissä yksilöitä on usein opetettu kätkemään tunteet. Se ei mielestäni ole pidemmän päälle inhimillistä, sillä tunteita kätkevät käyttäytymismallit ovat saattaneet levitä laajemmaksi kulttuuriksi työkavereiden välille, vapaa-aikaan sekä perhe-elämään. Erilaiset tunneryöpsähdykset, virheellisten tulkintojen vuoksi syntyneet oletukset ja ryhmäkäyttäytymismallit voivat toki olla haitallisiakin.

Epäterveiden ryhmien lisäksi on vielä olemassa ns. kypsempi työryhmä. Työryhmälle on tyypillistä, että se pyrkii määrittelemään tavoitteet, toimii yhteisen hyvän eteen ja kullakin on omat toimensa ryhmässä. Työryhmäkin voi sairastaa, mutta se on usein toimintakykyinen ryhmä, jonka yksilöt ovat (toivottavasti) saaneet jo harjoitusta sosiaalisissa, psyykkisissä ja kognitiivisissa taidoissaan. Ryhmässä ollessaan ihminen oppii koko elinikänsä itsestään, toisista, työtehtävistä ja elämästä.

On yleistä, että osa ihmisistä haluaa kuulua johonkin ryhmään, saada merkityksen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä olla hyödyksi jollekin hyvälle asialle. Ryhmän imu voi vaikuttaa toisiin yksilöihin enemmän kuin toisiin. Onko se sitten hyvä tai huono asia riippunee ryhmän luonteesta ja tarkoituksesta, sekä yksilön identiteetistä ja pyrkimyksestä tasapainoon elämän erilaisilla alueilla.

Toisinaan ryhmässä oleminen voi olla myös vaikeaa tai epämiellyttävää, sillä ryhmässä ollessaan ihminen voi pelätä yksilöllisyytensä menettämistä. Terveessä ryhmässä yksilöllisyyttä ei tarvitse häivyttää, mutta ei ylikorostaakaan provosoidusti.  Koska ihmisen kaikki puolet eivät tule esille yksin ollessaan, ryhmässä oleminen voi olla yllättävää niin yksilölle itselleen kuin ryhmässä oleville muille henkilöille. Ryhmässä oleminen saattaa siis olla pelottavaa tämän yllätyksellisyyden, epävarmuuden tai myös aiempien traumojen vuoksi.

Toivomme, että me voisimme välittää asiakkaillemme sen verran hyviä ryhmäkokemuksia, että he huomaisivat jotakin uutta itsestään ja oppisivat tulemaan toimeen ryhmässä, vaikka jännittäisi tai tekisi mieli olla kuulumatta mihinkään. Ryhmän rakentavuuteenhan voi riittää myös ujon ihmisen hiljaisuus.

Pohdittavaksi:

  • Minkälaisia oletuksia, odotuksia, tulkintoja tai uskomuksia tiedostat ajatuksissasi erilaisiin ryhmiin ja toisiin ihmisiin (myös johtajiin tai johdettaviin) liittyen?
  • Minkälaiset vuorovaikutustavat toimivat ryhmässä, johon olet osallinen?
  • Voiko ryhmässä tuoda esiin myös tunteita turvallisesti ja rakentavasti?
  • Rakentavatko käsityksemme, puheemme ja tekomme rauhaa toisten ihmisten ja ryhmien kanssa?

 

Satu Mäkelä

Kaisankoti,Espoo

 

PS: Meiltä voi tilata työnohjausta. https://kaisankoti.fi/tyoeelaemaepalvelut

 

Lähteet:

W.R.Bion 1979: Kokemuksia ryhmistä, Ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta

Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M.: Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma https://www.duodecimlehti.fi/duo12910 W.R.Bion 1979: Kokemuksia ryhmistä, Ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta

Muurinen, P.: Projektiivinen identifikaatio: Kommunikaatiota vai intrapsyykkinen prosessi? https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/muurinen410.htm

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 470 0319
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.