Ihmiset työskentelevät ja opiskelevat usein kognitiivisesti kuormittuneessa tilassa. Kognitiivinen kuormitus tarkoittaa tiedon käsittelyyn liittyvää kuormitusta. Tiedon käsittelyyn liittyvä kuormitus kasvaa keskeytyksistä, useista muistettavista yksityiskohdista, taustahälystä ja myös silmien kautta tulevista aistiärsykkeistä kuten merkeistä, jotka ilmoittavat lukemattomista viesteistä. Lisäksi meille on tarjolla tietoa koko ajan, kellon ympäri ja kuulemme informaatiota radiosta, televisiosta, puhelimelta ja voimme lukea satoja uutisia. Näiden lisäksi monissa kouluissa tai työpaikoissa on omat tieto- ja viestintäkanavat, kuten kouluissa Wilma ja ylemmissä opinnoissa vaikkapa Optima, Korppi tai muu vastaava oppimistila. Vapaa-ajalla ihmiset ovat niidenkin lisäksi vielä muissa sosiaalisissa medioissa ja ryhmissä.
Tavallinen arkipäivä saattaa alkaa uutisten selaamisella aamukahvin ääressä. Sitten siirrytään liikenteeseen, joka on myös kognitiivisesti kuormittavaa, koska liikenteessä tulee olla valppaana. Liikenteestä saavutaan opiskelu- tai työpaikalle, jossa tehdään asioita aikataulujen kanssa ja työt kirjataan tehdyiksi. Tauot saattavat täyttyä ”AI NIIN!” -asioista, puheluista tai viestien lukemisesta. Kotiin lähdetään taas liikenteen sekaan. Kaupassa käydessä ihminen altistuu tuotemainoksille tai etsii silmillään tiettyä tuotetta useiden seasta. Kotona istahdetaan ruokapöydän ääreen ja ehkä otetaan vastaan informaatiota televisiosta tai puhelimesta, luetaan Wilma-viestejä ja sovitaankin jo seuraavan päivän aikatauluja. Ihminen ehkä yrittää rentoutua sohvalla lukien tai kuunnellen jotakin. Yön tullen ihmetellään, kun uni ei tule, vaikka väsyttääkin. Tällainen arkipäivä on kuormittavaa tiedon käsittelylle, ja ihminen tarvitsisi kuormituksen vastapainoksi muunlaista olemista ja tekemistä, kuten hidasta elämää ja liikuntaa, piirtämistä tai kissan silittelyä.
Aivot eivät multitaskaa. Aivot vain siirtävät tarkkaavuuttaan kohteesta toiseen. Jos aivot siirtävät tarkkaavuutta kohteesta toiseen liian nopeasti ja liian monta kertaa ja riittävän pitkän ajan, ihminen voi kehittää itselleen niin sanotun hankitun tarkkaavaisuushäiriön, joka ei ole kuitenkaan ADHD. Tuota itse hankittua ja kognitiivisesti kuormittavan ympäristön edesauttamaa tilaa kutsutaan nimellä ADT joka tulee sanoista Attention Deficit Traid. ADT ei ole sairaus.
ADT:lle tyypillinen toimintamalli on itsensä keskeyttäminen. Kiire, keskeytykset, vähäinen palautuminen ja asioiden niin sanottu yhtäaikainen tekeminen voivat johtaa tällaiseen tilaan. Jos olet huolissasi keskittymiskyvystäsi, et välttämä siis ole sairas tai neuropsykiatrisesti epätyypillinen, vaan kyse on tottumuksesta ja tavoista tehdä asioita.
Pohdittavaksi:
- Mitä voisit tehdä vähemmän tai hitaammin?
- Mitä tapoja ja tottumuksia voit muuttaa?
- Voitteko miettiä työpaikalla, koulussa tai perheessä yhdessä keinoja siihen, että olisi vähemmän keskeytyksiä?
Satu
Lähde
https://www.yths.fi/terveystieto/mielenterveys/keskittyminen/adhd-vai-sittenkin-adt/
