Neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutuksessa korostetaan usein arjen sujumiseen liittyvien vinkkien tärkeyttä. Arjen vinkit voisi kuitenkin yksinkertaistaa muutamaan kohtaan, jotka ovat näppäriä vinkkejä kaikenlaisten ihmisten arjen sujumista varten. Nämä tärkeimmät vinkit ovat kohdassa yksi. Lisäksi olen koonnut myös muita keskittymistä ja oppimista tukevia asioita alla olevaan listaan.

1. Muista säännöllinen elämänrytmi: Nuku riittävästi ja säännölliseen aikaan, esim. klo 23-07. Rauhoita sänky ja makuuhuone vain nukkumista varten. Huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta ja hapen saannista. Syö riittävän monipuolisesti ja säännöllisesti, esim. viisi kertaa päivässä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Jos et kokkaa mielelläsi, pidä huolta siitä, että sinulla on helppoja välipaloja aina saatavillasi (esim. hedelmät ja pähkinät). Juo riittävästi nestettä (kaksi litraa vettä tai muuta vastaavaa) päivän aikana. Älä korvaa veden juontia kahvilla, limsoilla tai alkoholilla. Liiku joka päivä, jotta saisit paremmin nukuttua sekä keskityttyä päivän aikana tarvitsemiisi asioihin. Pieni sykkeen nosto ennen vaativaa keskittymistä auttaa aivojasi pysymään hereillä.

Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, on turha kuvitella että jokin vaativampi asia ratkeaisi itsekseen tai erikoisosaamista vaativan tempun avulla. Lisäksi:

2. Pyri ajoittamaan aktiivisuutta ja tarkkaavuutta vaativat asiat alkupäivään ja rauhoita ilta älylaitteiden käytöltä.
3. Pidä taukoja eri toimintojen välillä ja tauota työskentelyä muutenkin.
4. Tee muistilista asioista, joita sinun tulee hoitaa päivän aikana. Viivaa yli tekemäsi asia.
5. Opettele käyttämään kalenteria ja käytä sitä joka päivä. Laadi itsellesi viikoittain arjen lukujärjestys.
6. Tee itsellesi kirjalliset, kuvalliset tai nauhoitetut toimintaohjeet eri toimintoja tai tilanteita varten. Hyödynnä paperia ja kynää tai puhelimen video-, ääni- ja valokuvatoimintoja näiden ohjeiden taltioinnissa.
7. Jos sinun tulee keskittyä kuuntelemiseen, on sallittua hypistellä käsillä jotakin yksinkertaista saman aikaisesti.
8. Vaikuta ympäristöösi, että se olisi selkeä ja asioilla olisi oma paikkansa ja järjestyksensä. Voit hyödyntää esimerkiksi koreja, joissa lukee korin sisältö.
9. Tunnista tarvitsetko ennemmin rauhallista vai virikkeellistä ympäristöä, jotta voit säätää vireystilaasi sopivaksi keskittymistä varten. Esimerkiksi kannattaa tunnistaa vaikuttaako musiikki sinuun lukemista häiritsevästi vai auttavasti. Monesti myös viileys tai kylmä ilma virkistää.
10. Tunnista oma tyylisi omaksua asioita ja hyödynnä vahvuuksiasi. Omaksutko asiat parhaiten lukemalla, kuuntelemalla, kuvia ja opasvideoita katselemalla vai tekemällä?
11. Tutustu celianet.fi -äänikirjastoon, joka on ilmainen palvelu. Voit kuunnella oppikirjoja samalla, kun kävelet tai pyöräilet.
12. Tutustu tietokoneen, puhelimen ja tabletin ohjelmiin, jotka kirjoittavat puhetta tekstiksi ja lukevat ääneen tekstiä.
13. Tutustu oppimisen apuvälineisiin netissä tai mene tutustumaan oppimisen apuvälinekeskukseen.
14. Etsi itsellesi vertaistukea eri järjestöistä ja yhdistyksistä.
15. Hyväksy se, että sinun ei tarvitse olla kaikissa asioissa hyvä ja keskity tärkeimpiin asioihin.
16. Palkitse itsesi valmiista asioista ja yrittämisestä.

Satu

Kaikki hakevat turvaa ja turvallisuuden tunnetta itselleen edes joskus – myös ihmiset, jotka ovat aiheuttaneet turvattomuuden tunnetta toisille. Turvallisuuden tunteen tarpeellisuuden vuoksi voisi sanoa, että me ihmiset olemme kaikki samanlaisia.

Monille onkin tuttua se, että ihmisen perusturvallisuus alkaa muodostumaan varhaislapsuuden kokemuksista ja tulkinnoista. Se miten nälän, lämmön ja läheisyyden tarpeeseemme on vastattu on vahvistanut käsityksiämme itsestä ja toisista, sekä ympäröivän maailman turvallisuudesta. Myös nuoruudessa ja aikuisuudessa koetut tapahtumat, media ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa muovaavat käsityksiämme siitä, olemmeko turvassa.

Joskus ihminen voi kokea turvattomuuden tunnetta siksi, että asiat ovat levällään eikä ole mahdollista nähdä, kuinka ne ratkeavat. Jotkut saattavat tällöin pyrkiä hallitsemaan asioita yli omien voimien tai mahdollisuuksien. Sellainenkin voi kertoa turvallisuuden tunteen hakuisuudesta. Se, että jokin asia vaivaa voi edistää halua toimia asioiden edistämiseksi. Sinullakin voi olla halua myötävaikuttaa jonkun asian tapahtumiselle tai halua vaikuttaa, että jokin asia ei tapahtuisi.

Katseletko tänään maailmaa vaaleanpunaisten, mustien, harmaiden, pilkullisten, sirpaleisten vai kirjavien lasien kautta? Näetkö ympärilläsi mahdollisuuksia, uhkia, tylsyyttä vai kenties vääristyneitä ja outoja kuvia, joista ei oikein tahdo saada selkoa? Ihminen yleensä näkee sitä, mitä on tottunut näkemään. Ihminen katselee asioita tästä päivästä eteenpäin siten, kuin hän olettaa asioiden olevan ja tapahtuvan. Miten maailma sinulle näyttäytyy?

On tärkeää tunnistaa omia tapojaan ajatella ja tulkita maailmaa. Entä tunnistatko omia tapojasi toimia? Osa omaan ajatteluun ja toimintaan liittyvistä tottumuksista ja tavoista voivat olla hyviä ja toimivia, osa taas muuttamisen arvioisia.

Koska kaikkeen et voi kuitenkaan vaikuttaa, voit vaikuttaa ehkä yhteen asiaan ­­ — nimittäin siihen, mitä teet seuraavaksi. Tee seuraavaksi jotakin sellaista, jonka tiedät olevan hyödyllistä tai neutraalia ja joka ei ole vaaraksi kenellekään. Se voisi olla vaikkapa leivänmurujen siivoaminen pöydältä, puhelinlaskun maksaminen tai eri teelaatuihin tutustuminen. Sitten, kun olet tehnyt sen yhden asian, tee seuraava vastaava asia. Se voisi olla vaikkapa soittaminen mummolle, faijalle, äityliinille tai ukolle. Venyttely. Laulaminen. Tai lumen raaputtaminen ikkunasta.

Pohdittavaksi:

• Mitkä asiat ja teot saavat sinun ajatuksesi pois turvattomuuden tunteesta?
• Mitkä asiat ja teot tuovat sinulle turvaa?
• Voitko edistää muiden turvallisuuden tunnetta omalla toiminnallasi?

Satu

Olet ehkä lapsena kuullut joulupukin jakaneen vitsoja tuhmille ja lahjoja kilteille lapsille.

Lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltävä laki tuli Suomessa voimaan vuonna 1984, joten moni työikäinenkin on saattanut saada osakseen satuttavasta vitsasta tai auktoriteettien käyttämästä epäoikeudenmukaisesta kurista. Tällaiset kokemukset ovat saattaneet vaikuttaa asenteisiin työtä, itseä tai toisia ihmisiä kohtaan.

Se, mitä tiedän vitsan käytöstä liittyen eläinten hoitoon ja kasvatukseen, ei sovi yhteen sen kanssa että vitsalla lyötäisiin ja satutettaisiin ketään elollista. Erityisesti lammaskarjaa ja hevosia on voitu ohjata vitsalla tai raipalla siten, että vitsa toimii näköesteenä sinne, minne ei pidä mennä. Vitsa voi toimia myös äänimerkkinä kaukana ilmassa heilutettuna joka sanoo: ”Mene eteenpäin”. Näiden kahden merkin käytöllä, jotka perustuvat näkö- ja kuuloaistiin, voidaan ohjata suurta eläinlaumaa tai yhtä eläinyksilöä. Vitsan tarkoitus ei siis ole satuttaa eikä sen ole edes tarpeellista osua ohjattavaan millään tavoin fyysisesti. Näin ollen vitsan käyttö on äänen ja näköaistin kautta tapahtuvaa (lempeää) ohjausta. Satuttaminen fyysisesti tai henkisesti ei ole tarpeen milloinkaan kenellekään eikä sen ole todettu johtavan ketään parempiin tuloksiin tai ”kiltimmäksi”.

Kuri voi tarkoittaa esimerkiksi yhdessä hyväksi havaittuja sääntöjä ja turvallisia rajoja, eli tietynlaista rakennetta asioille ja toiminnoille. Suomalainen sivistyssanakirja määrittelee kurin näin: ”jossakin henkilöryhmässä vallitseva valvottu (hyvä) järjestys, kuuliaisuus, tottelevaisuus, komento”. Kuria ei ole olemassa siksi, että olisimme toisia kohtaan häpäiseviä, ankaria, tuomitsevia tai satuttavia. Kuri ei myöskään oikeuta jotakuta asettumaan toisten yläpuolelle ikään kuin oikeudenmukainen ja vastuullinen käyttäytyminen ei koskisi häntä.

On tärkeää huomata, että voimme vieläkin muuttaa kulttuurisia ja työkulttuurisia asenteita. Voimme hylätä toisia alentavan ja satuttavan kohtelun. Voimme jättää toisten (sanalla) sivaltamisen pois ja ottaa käyttöön ystävällisen sanallisen ja visuaalisen ohjauksen. Voimme sopia yhteisiä ja turvallisia työpaikan pelisääntöjä, jotka perustuvat toisten arvostamiseen ja vastuunottoon myös toisten onnistumisista. Näitä asioita haluamme Kaisankodin moniammatillisen tiimin avulla edistää tarjoten työelämäpalveluita sekä työnohjausta erilaisille yrityksille ja organisaatioille, yksilöitä unohtamatta.

Toivotan kaikille turvallista, lempeää ja arvostavaa työntekoa sekä joulua!

Satu 

Tuntuuko sinusta, että työelämän, arjen ja itsensä kehittämisen vaatimukset ovat niin suuria, että on vaikeaa olla tyytyväinen? Suomessa osaaminen ja koulutus ovat niin korkealla tasolla, että voi olla vaikeaa tyytyä (omaan) keskinkertaisuuteen.

Mikä on riittävästi? Ajattelen, että riittävästi voisi olla yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Se voi tarkoittaa yhteen asiaan keskittymistä yhden tunnin ajan tai yhteen asiaan keskittymistä ja syventymistä tietyn ajanjakson, kuten vaikkapa syksyn ajan. Olen kuullut väitteen, jonka mukaan kahden suuren asian aloittaminen yhtä aikaa ei välttämättä ole viisasta. On olemassa yksilöllisiä eroja siinä, kuinka paljon henkilö pystyy hallitsemaan asioita kerrallaan ja yhdistämään yksityiskohtia osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Joskus käy niin, että tieto ja taito jää irrallisiksi palasiksi mielen kaaokseen. Esimerkiksi koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmissa on laadittu hyvin paljon oppimistavoitteita per yksi kurssi. On tunnistettu, kuinka nuoret uupuvat jo opiskeluvaiheessa ja itselleen vaativimmat jo ennen peruskoulusta pääsemistä. Monet nuoret ovat tunnollisia ja vaativat itseltään hyviä numeroita ja huippusuorituksia. Nuoruudessa on tyypillistä keskittyä yksityiskohtiin kokonaisuuksien sijaan ja sellainen ajattelu voi johdatella nuoria pänttäämään opeteltavien asioiden yksityiskohtia ulkomuistiin. Tällainen opiskelutyyli voi kummitella myös aikuisuudessa uusia tehtäviä opetellessa. Yksityiskohtien opettelemisen sijaan voisi olla viisaampaa pohtia, mihin asiaan mikäkin asia liittyy ja kuinka asiat vaikuttavat toisiinsa.

Otetaan asiasta yksinkertainen esimerkki. Jos pyytäisin lukijaa opettelemaan ulkoa seuraavan listan sen yhden kerran luettuaan, muistaisitko nämä kaikki asiat: teroitin, kynä, klemmari, viivain, kumi, laskin, muistilappu, teippi, roska, irtolyijy? Jos sen sijaan pyytäisin lukijaa luettelemaan kymmenen esinettä sen perusteella minkälainen penaalin sisältö voisi olla, asiat muistuisivat mieleen helpommin.

Jos ihmisellä on olo, että hän on keskellä vaatimusten sumaa, hän voi ryhtyä ali- tai ylisuorittajaksi. Hän saattaa tuolloin myös vaatia paljon kanssaihmisiltään, yhteiskunnalta ja ”systeemiltä”. Emmehän halua perustaa ”systeemiä” vaativuudelle, ankaruudelle ja toistemme arvostelemiselle? Voisimmeko ennemmin kukin omalla toiminnallamme ja asennoitumisellamme vaikuttaa siihen, että on mukavaa oppia asioita, tehdä töitä yhdessä, olla yhdessä ja olla avuliaita? Onhan tutkittu, että ihminen oppii parhaiten hyvässä ilmapiirissä ja levänneenä. Voimme oppia rohkaisemaan toisiamme siirtymään täydellisyyden tavoittelusta keskinkertaiseen ja ihan riittävän hyvään tulokseen.

Luovuuden ja ongelmanratkaisutaitojen puhkeaminen käyttöön edellyttää (luppo)ajan lisäksi asenteiden korjaantumista siihen suuntaan, että asioita on mahdollista selvittää ja oppia; kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi. Asenteiden muokkaantumisessa auttaa sen ymmärtäminen, että yksilön erinomaisuus tai huonous ei ole pysyvä ominaisuus.

Pohdittavaksi: Mihin asiaan sinä voisit tarttua oppivalla asenteella ja keskinkertaisesti sen sijaan, että vaatisit täydellisyyttä?

Satu

Lähde: Yle-uutiset ”Hyvä ilmapiiri kannustaa oppimaan” https://yle.fi/uutiset/3-6197878

Uupumukseen ajaudutaan yleensä pidemmän ajan kuluessa monen tekijän summana. Aluksi ihminen voi yrittää sopeutua muutoksiin olemalla joustava ja jopa ylivirkeä. Jos ihminen ei suo aikaa itselleen, levolle, ihmissuhteille ja hauskoille ja yllättäville asioille hän voi pikkuhiljaa ajautua kadottamaan minuuttaan, kykyä kuunnella tunteitaan, tarpeitaan ja kehon viestejä. Uupunut voi unohtaa myönteisen asennoitumisen nykyhetkeen ja tulevaan.

Moni pelkää työelämään palaamista tai siellä pysymistä sen vuoksi, että työn kuormitus tuntuu hallitsemattomalta. Silloin mieleen voi tulla vain negatiivisia asioita tai radikaaleja ajatuksia arjesta irtautumisesta ja itsensä toteuttamisesta jollakin muulla tavoin kuin työn kautta. Työelämän tarkoitus ei ole olla kuin ravikilpailut, jossa vahvimmat käyvät kiriä vain muutaman kierroksen ajan ja jossa pian siirrytään eläkkeelle kuin nuorina loppuun ajetut ravihevoset. Sen sijaan työn tulisi olla silta ihmisten, perheiden ja yhteiskunnan välille. Silloin ymmärretään myös tahdin hidastamisen merkitys. On ehkä myös hyväksyttävä, että työelämän tulokset ja voitot voivat näkyä vasta pitkällä tulevaisuudessa.

Työelämässä muokattavia asioita on monia, organisaatiosta riippuen. Niitä voi olla aluksi laadukas perehdytys, ajankäytön suunnitteleminen inhimilliseksi, palaveri-, puhelin-, sähköposti- ja taukokäytännöistä sopiminen, toisten työn arvostaminen, vuorovaikutuksen parantaminen, yhteishengen ja turvallisten pelisääntöjen luominen, asioiden priorisoiminen, työn joustoista sopiminen ja työntekijöiden tasa-arvoinen osallistaminen toiminnan ja työn suunnitteluun. Näiden lisäksi työympäristön muokkausta voi tehdä käytännöllisesti kuten ilmanvaihtoon, työasentoihin, työvälineisiin, taustahälinään ja valaistukseen vaikuttamalla sekä yksityisen ja yhteisen tilan luomisella niin fyysisesti kuin henkisesti. Moni ihminen kaipaa työstään myös hyvää ja kannustavaa palautetta, sekä mahdollisuuden pohtia päätöksiä yhdessä jonkun toisen kanssa. Huumori työssä on myös kaivattua ja se voi vapauttaa luovuutta käyttöön.

Uupuneen mieli ei jaksa aina tunnistaa myönteisiä asioita ja hän voi katsoa työtänsä, toisia, itseään ja ympärillä olevaa elämää harmaiden silmälasien kautta. Hän saattaa kuvailla itseään tai työkaveriaan esimerkiksi sanoilla inttävä, joustamaton, ärsyttävä, määräilevä, nipottava, utopistinen, epäluotettava, tyhmä, vetäytyvä, vähättelevä tai mahdoton. Jos kuitenkin pohditaan, mitä muita merkityksiä tällaisilla ilmauksilla saattaisi olla on mahdollista löytää keino käyttää ikäviltä tuntuvia piirteitä hyödyllisellä tavalla. Onhan inttävä sinnikäs, joustamaton turvaa hakeva ja rajoja asettava, ärsyttävä asioita esiin tuova, määräilevä halukas ottamaan vastuuta, nipottava tarkka, utopistinen luovaa ajattelua käyttävä, epäluotettava nopea käänteissään, tyhmä tekemiseen orientoitunut pohtimisen sijaan, vetäytyvä rauhallinen ja asioita tarkkaileva, vähättelevä asioita priorisoiva ja mahdoton ehkä kuitenkin mahdollinen.

Pohdittavaksi:

Minkä heikkouden sinä voisit kääntää voimavaraksi työssä?

Minkälaisia ehdotuksia sinä voisit tehdä työsi muokkaamiseksi?

Satu